Ehdoton rakkaus

Ehdoton rakkaus

Jotta rakkaus olisi rakkautta, se ei voi olla muuta kuin ehdotonta. Rakkaus pakenee pakottamista, rakkaus pakenee puristamista, rakkaus pakenee ehtoja, määreitä, vianetsintää, osoittelua, tuomitsemista. Rakkaus vain on. 

Kun me kohtaamme itsemme, teemmekö sen sydämestä käsin, jolloin me vain olemme?

Ja usein teemme sen mielemme kautta, riivimme ja raavimme ominaisuuksiamme, asetamme ne mittareihin, skaaloihin, haluamme olla jotain muuta kuin mitä olemme, tuomitsemme, vertailemme, olemme tyytymättömiä. Itseemme! Mitä kummaa!

Jos emme rakasta itseämme, miten voimme kohdata muut rakkaudessa? Miten voimme kohdata lapsemme täydellisinä olentoina? Miten voimme kohdata hevosemme täydellisinä olentoina ehdottomasti?

Olen ehdoton. Minulla ei siis ole rakkaudessa ehtoja, jotka pitäisi täyttää, jotta rakkauden voisi lunastaa, jotta sen arvoinen pitäisi olla, jotta se olisi totta. 

Tämä voi olla vaikea ymmärtää, jos on aina mieltänyt rakkauden vaihtokauppaan. Vaihtokaupalla, oravannahoilla, selviytymisajattelusta nousevalla resurssoinnilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Rakkaus on. Vaihtokaupassa vaihdetaan asioita, mittaillaan, vertaillaan, pidetään huolta siitä, että itse saa saman verran takaisin, ”tekee hyvät kaupat”. Entisaikaan, ja toivottavasti tosiaankin vain entisaikaan ”rakkaus” oli vaihtotavaraa. ”Rakkautta” vaihdettiin talon tyttärinä hyvillä naimakaupoilla peltoihin, vaihdettiin säätyä toiseen, vaihdettiin sosiaalisia asemia parempiin, vaihdettiin niin kutsuttua rakkautta johonkin. Ja rakkaudellahan tässä ei ollut mitään tekemistä asioiden kanssa; naiset, avioliitot, myötäjäiset jne olivat vaihtokaupan osia. 

Kyseessä ei siis ollut rakkaus missään sen alkeellisemmassakaan muodossa, vaan selviytymistaisteluun perustuva ajattelumalli, jossa nähdään, että resursseista on jatkuva pula, ihmiset ovat erillisiä ja hyvän ja pahan (köyhyyden ja rikkauden jne.) taistelu on totta. 

Tällaisessa maailmassa jokainen ihminen on viallinen, ja selviytymistaistelun näkökulmasta vaihdettavissa paremmin toimivaan. Jokaisessa ihmissuhteessa on ehtoja, koska jokainen ihmissuhde on tarkoitettu hyödyttämään siinä olijaa. 

Oh well. Meidän ei tarvitse elää tällaisessa selviytymistaistelun maailmassa, jossa on hyvä ja paha. Toki mukavan fantastisromanttista se on, joskin melko pinnistävää, aiheuttaa kovasti painetta ja pitää stressaantuneena. Meillä jokaisella kuitenkin on vapaa tahto, joten jos haluat ajatella näin, sinulla on siihen kaikki vapaus. 

Itse ajattelen, koen ja tunnen, että me olemme kaikki yhtä. Lihakuoremme ja hölisevät, lörpöttävät, kahtiajakavat mielemme ovat vain vastaanottimemme kohinaa, jonka ohi voimme huomata olevamme suurenmoisia energeettisiä olentoja, jotka ovat jatkuvassa elämänvirrassa ja tietoisuudessa yhteydessä toisiinsa. Tietenkin tästä ajattelumaailmasta on helppoa rakastaa minua itseäni ja toista ehdottomasti, koska kaikki on yhtä, kaikki on jo hyvin, kaikki on jo. 

Voinko siis elää jatkuvassa ilon värinässä, puhtaassa energiassa ja onnessa tuntiessani ja tietäessäni, että tietoisuus on katkematon voima läpi aikojen, kaikessa? 

Kyllä ja en. Kyllä, koska kun aktiivisesti ajattelen ja koen näin, olen todella superflowssa, enkä tunne mitään henkilökohtaisia draamoja tai ristiriitoja. En, koska olen, toistaiseksi, ihminen, jolla on ihmisyyden haasteet, väsymykset, himot, pettymykset, nälän ja haavoittuvaisuuden tunteet. 

Maailma on kuitenkin täynnä ihmisiä, joiden energeettisessä aurassa voi muistaa sen, miltä tuntuu helppo ja keveä ihmisyys rakkaudessa. 

Suosittelen tapaamaan sellaisen ja tuntemaan, miten sydän aukeaa.