Me emme ole yksin. Me olemme yhteydessä.

Diiva ja Rokki syyskuisena päivänä. Äiti-tytär -aktiviteetit eli mene sinä kakara pois mun tieltä!

Jokaisesta varmaan joskus tuntuu siltä, että on todella yksin. Kohtaa elämän kriisin yksin, kompastuu kauppakasseja kantaessaan - yksin - eikä romanttisten komedioiden sankari tulekaan auttamaan kantamusten nostamisessa, ihmettelee yksin yöllä jalassa olevaa pattia yksin, miettii kokeessa minkä laittaa vastaukseksi kaikista kolmesta kummallisesta ja epätodennäköisestä vastauksesta, ajaa ojaan yksin, saa palkankorotuksen ja ylennyksen ja yhtäkkiä kaukana kollegoistaan, muuttaa asuinpaikkaa, irtisanoutuu työstään ja alkaa läppärinomadiksi, esimerkkejä yksinäisyyden ja erillisyyden tunteista riittää. Jokainen meistä on joskus kokenut niin.

Ja kuitenkin: me emme ole yksin. Olemme isossa verkostossa, juuremme kasvavat maan sisällä salaa yhteen. Olemme osa laumaa, parvea, osa yhteyttä. Ja meitä autetaan, jos otamme avun vastaan.

Lauantaina olin pienten lasteni ja koiran yöllisen sänkyyn ripuloimiskohtauksien jäljiltä melko maani myynyt. Oli ihanaa aloittaa päivä innokkaiden ratsastuskurssilaisten kanssa, eikä edes satanut. Mutta olin henkisesti paikassa, jossa olin erillinen, olin väsynyt, olin epäravittu. Pihaamme ajoi heppailija ja hänen vanhempansa, ja vanhemman kauniit kiitoksen ja kannustuksen sanat minulle antoivat elinvoimaa suoniini. En ollutkaan erillinen. Väsymyksen ja koiranripuliturtuneisuuden läpi sädehti toisen ihmisen hyväntahtoisuus ja sydämellisyys. Kuinka kauniit sanat ja teot voivatkaan antaa ja kantaa! Kiitos!

Palauduin itseeni ja mietin, kuinka tärkeää on, että meidät, minut ja sinut nähdään, kuullaan ja otetaan huomioon.

Metsissä jokainen puu vaikuttaa kokonaisuuteen. Millaiseksi latvusto muodostuu, miten metsä hengittää yhdessä ja millaista tietoa heidän juurakoissaan kulkee. Olen äärettömän innoissani metsistä ja erittäin ihanasti metsien elämää avaa kirja: Puiden salattu elämä. Kirjassa todetaan, että puilla on muisti, ne kommunikoivat hajuilla ja juurakoin toistensa kanssa, hälyttävät tulipaloista ja tuhohyönteisistä toisiaan, ystävyspuut eivät valtaa toisiltaan tilaa ja esimerkiksi vähäravinteikkaammilla paikoilla kasvaville puille lähetetään juuriverkoston kautta ravintoaineita, jotta kaverille ei kävisi köpelösti. Sillä vahva metsä on puidensa summa ja sen etuna on pitää huolta toisistaan.

Niin mekin voimme ravita toisiamme. Kannustaa, kiittää, kohottaa, nähdä, hymyillä, kuunnella ja olla toiselle ja olla itsellemme. Me olemme yhteydessä toisiimme. Se Teboilin kassan hymy riittää kummallisen pitkälle ja äidiltä saadut villasukat lämmittävät vielä senkin jälkeen, kun ne on parsittu useita kertoja. Lankaan on kudottu ajattelevuutta, antamista, toiselle olemista.

Toiselle antaminen ja toisen kanssa riemuitseminen tuntuu isolta lahjalta itselle. Sisälläni kilisee iloiset tiu’ut, kun saan opettaa ihmisille hevostelua, ilmaisua tai keksiä miten tarina etenee teatterin lavalla tai tekstissä. Sekin on itsestään antamista, yhteyteen liittymistä, toivoa ja onnea siitä, että voin olla muille iloksi ja hyödyksi, voin kohottaa muita!

Iloa ja valoa,

Hanna

Ps. Miten sinä voit tänään vahvistaa yhteyttä itseesi ja toisiin?